Aamuyön tunnit ovat kirjoitteluun sikäli hyviä että myöhään osaa yleensä olla 'emotionaalisesti virittyneempi'. Ja näin ollen varmaankin mainioita myös blogikirjoittelun aloittamiseen. Jätä viestiä jos haluat, sillä en oikeastaan välitä siitä kuka blogiani lukee jos vaikka satut tuntemaan minut tosielämässä =). Aivan eri asia onkin sitten ottaa asiat puheeksi tosielämässä.

Virikettä tähän sain edellisenä päivänä. Tapanani on istuskella tuntikausia koneen ääressä iltakausina ja kerjätä huomiota tutuilta ja puolitutuilta oman lööperin kuunteluun. Ei sitäkään kelle avautuu voi tietenkään arvalla yhteystietolistalta valita ja kun tärkein ihmissuhteeni, johon voin kaiketi viitata etunimen ensimmäisellä kirjaimella T, sattui olemaan tietymättömissä etsiskelin häntä hakukoneella. Törmäsin kyseisen henkilön vuodatus.net blogiin ja keskustelin hänen kanssaan blogikirjoittelusta aiemmin tänään päivällä.

Painonsa kirjoittelun aloittamisessa on varmaankin luonteellanikin, jota voi hyvin luonnehtia englanninkielen sanalla 'moody'. Tavalliset päivät vuorottelevat depressiivisten ja yksinäisten päivien kanssa, jolloin tuon masentuneisuuden voi laukaista jokin ihan mitätönkin seikka usein vieläpä niin etten ole itsekään selvillä alakulon syystä. En pidä itseäni kovinkaan vakaana vaikka en mitenkään vaarallinen olekaan. Pyrin kovasti ottamaan huomioon toisen ihmisen tai muun eläimen päätöksessä niin että pystyn elämään omantuntoni kanssa eikä tarkoituksenani ole ketään vahingoittaa. Usein on tietysti käynyt mielessä että joku voisi yrittää vahingoittaa minua tiedolla jonka on blogistani lukenut, mutta haluaisin kovasti laittaa tuon vainoharhaisuuden piikkiin. Sellainen ihminen joka pyrkisi tietoisesti kaivamaan lokaa toisesta käyttääkseen sitä omaksi ilokseen on toivoakseni vähemmistöä (vaikka olenkin viime aikoina järkyttynyt kuunnellessani pikkuveljeni koulupuheita, lapset osaavat olla erittäin julmia toisilleen).

Muutama perustieto kirjoittajasta olisi varmaankin paikallaan. En ole juuriltani oikeastaan mistään, vanhemmista ikäpolvista löytyy Karjalan evakkoja ja Pohjanmaan puukkojunkkareita enkä ole elämässäni asunut missään niin kauan että osaisin pitää paikkaa kotiseutunani (yksittäisiä rakkaita paikkoja toki on, kuten Hämeenlinnan Aulanko ja Pyhäselän kunnan [nyk. Joensuuta] piskuinen Haapajärvi). Yleisesti nautin kuitenkin luonnonrauhasta, kävelystä yksin metsässä niin ettei tarvitse kuulla autojen hurinaa tai nähdä asvalttiviidakkoa ja lyhtypylväitä, luonnon estetiikka on aivan eri planeetalta kuin ihmisen tekeleet (minulla on varsin jyrkkiä mielipiteitä esim Suomen metsäteollisuudesta). Pyrin olemaan suora ihmisten kanssa sillä valehtelu antaa minulle erinomaisen huonon itsetunnon. Ja rakastan matelijoita ja sammakkoeläimiä ja niiden puuhailujen seurailua. Minulla ei itse asiassa ole vielä lemmikkinä liskoa tai käärmettä mutta tarkoitus olisi sellainen hankkia lähitulevaisuudessa, kuulun jo valmiiksi Suomen Herpetologiseen yhdistykseen ja luen alan kirjallisuutta, mutta pidättelevä tekijä on lähinnä harrastuksen liikkumista rajoittava puoli. Lisäksi eräät kutsuvat minua vitsaillen ekofasistiksi vihreiden ajatuksieni ja tietynlaisen askeettisuuteni johdosta. Kuitenkin tässä kuten muussakin on ohjenuorani muun elämän kunnioittaminen ja pitäminen periaatteessa yhdenvertaisena oman elämäni tärkeyden kanssa.