Elämän raadollisuus on sekä kiehtovaa että ahdistavaa. Vietin viikonlopun sukuloimassa ja lapsuudenystäväni serkkuni K istutti minut seuraamaan tuntikausiksi CSI:tä yömyöhään (hän on kyseisen sarjan mitä omistautunein fani). Ihmisen synkän puolen tarkastelu voi kaiketi olla tietystä näkökulmasta kuin taidetta, mutta en voi sanoa että siihen keskittymisestä erityisesti nauttisin. Kuten en nauti myöskään metsähallituksen toimien kuulemisesta sen tuhotessa Lapin ikimetsää ja niihin liittyvää rikasta ekosysteemiä, sillä jos tämän katsotaan vertautuvan ihmiseen kohdistuvaan henkirikokseen on se vieläpä verrattomasti vakampaa.

Nämä asiat mielestäni karistaakseni haluan keskittyä elämän viattomaan puoleen. Julmuuden vastapooliin, siihen mikä on söpöä ja kaunista eikä sisällä ahdistavia piirteitä. Eräs läheinen nettituttavuuteni piirtää vapaa-aikansa deviantART-sivustolle tämänkaltaista taidetta (tämän jo melko vanhan kuvan hän luonnosteli nopeasti tiedusteltuani eräästä asiasta):

Välillä kaunista eläinaiheista taidetta selatessa ei osaa kuin toivoa että itse omaisi tarvittavan taidon piirtämiseen (hän myös jakaa elämäni sosiaaliset ongelmat ja kiinnostuksen etiikkaan). Joku saattaa pitää elämän raadollisuuden poissulkemista naiivina, mutta minulle sen unohtaminen on yksinkertaisesti elämästä nauttimista ja elämän rikkauden korostamista, sillä minusta juuri luonnonkauneus on se olennainen osa, jonka takia eläminen on tärkeää.

Tarpeettoman julmuuden tarkastelu on tietysti toisinaan kiehtovaa, mutta jos esim. kauhuelokuvagenreen on koskeminen on miellyttävämpää nukkua seuraava yö T:n vieressä =). Minäkin nimittäin pelkään, vaikkakin eniten yksinjäämistä. Olen kiitollinen T:lle hänen herätettyään minut eräänä yöllä nähtyäni vanhaa painajaista. En osannut sitä silloin kertoa, mutta hienoimpia tunteita elämässä on kenties se, kun huomaa heräävänsä läheisen ihmisen seurassa tutussa paikassa.

Toinen viime viikkoina väkisinkin silmiin pistänyt aihe ovat tekijänoikeudet. The Pirate Bay -internetsivustosta vastaavat henkilöt käräjöivät Ruotsissa tekijänoikeuslain rikkomisesta (sivusto on torrent-tiedostoja käyttävä hakupalvelin, sivuilta ei sinänsä ladata mitään mutta se välittää käyttäjien väliset tiedostonsiirrot). Se mikäli sivusto suljetaan eli ei on yhdentekevää, sillä oikeusvaltiossa nettilataamisen lopettaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. En itse juuri latailua harrasta, mutta on turhaa yrittää kieltää selkeästi kaupasta ostamista helpompi ja kätevämpi järjestelmä kun se on jo niinkin integroitunut yhteiskuntaamme kun se on (tiedostojen ostaminen konkreettisesti kaupasta tuntuu minusta kivikautiselta). Lisäksi musiikki/elokuva/pelibisnes on jo ennestään erittäin epätasa-arvoista. Eikö kulttuurin vapaa liikkuminen sitäpaitsi ole ainostaan toivottavaa, ja eikö olisi ekologisempaa päästä kokonaan eroon tiedonsiirtomateriasta? Henkilökohtaisesti minusta tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta maksaa tekijöille kohtuullista kansalaispalkkaa teosten ja latausten lukumäärän mukaan, eikä huikeita tekijänoikeuspakkioita kuten nyt.

Suomalaiset kuulemma haluavat keskimäärin puolet enemmän (tuosta tehtiin äskettäin tutkimus). 50% suuremman palkan ja asunnon. En vain kykene tätä ymmärtämään, 22 neliön asunto ja 300 euroa kuussa opintotukea kelalta on minulle täysin riittävää ellei liikaakin. Huolestuttavaa joka tapauksessa.