Pääsiäisloma T:n ja kissan seurassa ohi, hän matkusti ensimmäistä kertaa luokseni Helsinkiin, ensimmäistä käsittääkseni ennen kaikkea matkailun kalleuden vuoksi. Lukukauden loppu ja äidin 50-vuotispäivää ja veljen valmistumista juhlistava Rooman lomamatka lähestyy. Kaivoin vanhoja tavaroitani esiin ja saan jopa pidettyä yllä aiempaa parempaa järjestystä. Puhtaan ympäristön saa pidettyä yllä suhteellisen pienellä päivittäisellä vaivalla. Kesäkin on vielä aika auki.

T vaikutti aiempaa avoimemmalta ja rentoutuneemmalta joskin minusta aina tuntuu, että hänellä on ajatuksia moninverroin enemmän kuin mihin ilmaisukyky riittää, hän on itsenäinen eikä häntä voi dominoida. Tiedän hyvin itse olevani läheisten ihmisten seurassa turhankin vaativa ja suojeleva, toisinaan yli heidän määrittämieen rajojen. Miehinen biologinen ominaisuus kenties, täytyy joka tapauksessa keskittyä ettei turhaan hypi toisten varpaille. Luovutin vanhan kirjeenvaihtotoverini suhteen kun aloin tuntea itseni yksinomaan ahdistuneeksi hänen kanssaan jutellessani. Hän on käyttänyt minua omien ajatustensa ja kysymystensä purkuun, mutta tunnen hänen sanavalintansa aina vihamielisiksi ja tarkoitushakuisiksi nöyryyttämismielessä. Jaksaa pauhata kovista arvoista eikä kykene ymmärtämään käsitystäni kauneudesta vaan lähinnä pilkkaa sitä. Hän ei ole paha, mutta kylläkin pakkomielteinen ja arvoiltaan köyhä. Viimeksi sunnuntaina ilmaisi huolensa siitä että 90% suomalaisista yliopisto-opiskelijoista polttaa tupakkaa (hänen oma arvionsa), aiempiin epäilyksiin kuuluu mm. se että olen potentiaalinen seuraava koulutappaja ja että mahdollisesti käytän veljeäni seksuaalisesti hyväksi (minkä seurauksena estin hänet yhteystietolistaltani moneksi kuukaudeksi). Hän ei kuuntele minua kun yritän oikaista hänen käsittämättömiä nöyryyttämishakuisia ajatuksiaan joiden suhteen hän tuntuu olevan täysin tosissaan ja menee reaktioissaan helposti äärimmäisyyksiin. Silti hän edellyttää minulta "ystävyyttä", jonka tarkoitus on jotenkin haastaa minut. En vain jaksa häntä enää.

Tuo Roomaan lentäminen tuntuu vähän kaksinaamaiselta, toisaalta pidän yllä ekologista kuvaa itsestäni ja heti perään suostun lentämään Italiaan. Tuossa on tietysti perheen tuoma sosiaalinen pakote mukana. Vähän sama kuin se, että olen kutsunut itseäni kasvissyöjäksi samalla kun syön kalaa. Näistä muutamasta kompromissista pääsen onneksi pian ohi.

T:n kanssa oli mukavaa, onneksi on taas aikaa S-linnassa käydä ennen matkaa. Ja tämän yön saa nukkua pitkälle aamuun !